Luin torstaista kirjoitustani. Näyttää aikamuodot pomppivan edestakaisin, mutta olkoot. En jaksa alkaa korjailemaan. Edes minä en ole täydellinen. Perjantaina ryypättiin Veikon kanssa ja kuunneltiin 80-luvun heviä. Löysin rakkauteni Testament-yhtyeeseen uudestaan. Kumma juttu miten hyvin musiikki nostaa muistot pintaan aikaisemmista elämänvaiheista samalla tapaa kuin jotkut tuoksutkin. Missäköhän vaiheessa elämä alkaa mennä huonompaan suuntaan? Jos ajattelen lapsuuttani, nuoruutta, tai vaikka vaan parin vuoden takaista tilannetta, niin huomaan että elämäni on koko ajan muuttunut vain parempaan suuntaan. Jossain vaiheessa väkisin tämäkin trendi muuttuu mutta milloin? 30-vuotiaana, 40-vuotiaana vai milloin? No toivottavasti ei ihan pian.

Kylläpäs nyt heittäydyin syvälliseksi. No ei mikään ihme, onhan tämä jo kolmas päivä putkeen kun juopottelen. Ei oikein ole mitään muutakaan tekemistä. Mutsi soitti aamulla ja kysyi tulenko käymään syömässä niillä.